NÄ-PU

näre (suomi, inkeri, karjala, lyydi, vatja, viro), nia, nia-pu, neja-pu (komi), nänk, nank (hanti), 

nik, nix, nixjiw (mansi), tymi (selkuppi), töw (nenetsi), näne, nän (kantasana).

1. hantit pitävät joen alkulähteillä kasvavaa seitsenlatvaista 

lehtikuusta pyhimpänä puunaan (oksille kankaita, juurelle 

haltijoiden kuvia).

2. udmurtit taivuttavat lehtikuusesta erilaisia esineitä

(taivutusta kestävä puu).

3. lehtikuusiin ripustetaan liinoja, luita ja nahkoja 

(uhripuita).

4. mansit kaivertavat vanhoihin lehtikuusiin, koivuihin ja 

siperianmäntyihin pitkänenäisiä haltijakuvia (pyhäköitä 

vartioivia menkwejä).

5. hantit pitävät vanhoja ja kaksihaaraisia lehtikuusia 

pyhinä.

6. hantit pitävät seitsemää yhdessä kasvavaa lehtikuusta 

pyhänä (pyhäköiden paikkoja).

7. hantit lausuvat luojahenki Num-torumin valat vanhojen 

lehtikuusien juurella (heimojen, puiden ja toteemien 

yhteydestä, Num-torum=mos-heimo). 

8. hantit pitävät lehtikuusimajoja ja maakumpuja menkwien 

asumuksina (metsänhengiksi muuttunutta kantaväestöä,

m-enkw).

9. hantien taruissa menkwit luodaan lehtikuusista ja ihmiset 

koivuista (ihmiset=nykyihmiset, vrt. vanhemmat ihmislajin 

haarat).

10. hantit kuvailevat maitaan lehtikuusi ja mäntymetsiksi

(mänty=siperianmänty, lehtikuusi=siperianlehtikuusi).

11. komit pitävät kuusia ja lehtikuusia alisen puina 

(vrt. aliseen johtavina, alisessa kasvavina).

12. hantien pyhiin paikkoihin kuuluu seitsemän yhdessä 

kasvavaa lehtikuusta (juurille lahjoja ja haltijoiden kuvia).

13. selkuppien taruissa lehtikuusi syntyy suksin pakenevan 

urhon (nomal porqi) maahan lyömistä sauvoista 

(vrt. nomala, porkka).

14. selkupit laativat lehtikuusesta suksia.

15. selkuppien mukaan alisen henget (loz) tulevat maan 

pinnalle onttoja lehtikuusia pitkin (vrt. maan henget).

16. hantit kaivertavat lehtikuusien ja mäntyjen kylkiin 

suojelushenkien kuvia (sukupyhäköiden vartijoita).

17. hantit uhraavat lehtikuusiin ja mäntyihin mustia liinoja 

(alisen / maan väri).

18. selkuppien mukaan aliseen kuljetaan lehtikuusen 

seitsemän juuren kautta (juuria vartioi seitsemän kyytä,

vrt. juurelta aliseen, latvasta yliseen).

19. nenetsit pitävät lehtikuusta (töw) tärkeimpänä 

uhripuunaan.

20. selkupit pitävät lehtikuusta (tymi) yhtenä 

alkuheimojensa pyhistä puista (koivun, siperianmännyn 
ja neljän muun puun kanssa).

21. selkupit pitävät lehtikuusia välittäjinä (uskotaan 

yhistävän alista, keskistä ja ylistä).

22. selkuppien taruissa noita nousee yliseen lehtikuusen 

kautta (vrt. laskeutuu aliseen).

23. selkuppien taruissa syntymää valvovat pyhät käet 

istuvat lehtikuusen oksilla (vrt. toukokuu luonnollisena 

syntymän ajankohtana).

24. hantien ob-joen haltijan Ort-ikin (suuri-ukko) 

uskotaan ilmestyvän lehtikuusen hahmossa 

(Num-toremin poikia, mos-heimon puu).

25. nenetsit pitävät lehtikuusta pyhimpänä puunaan 

(uhriksi kirjavia nauhoja ja kankaita).

26. hantit laativat väriä lehtikuusen kuoresta ja 

punamullasta (käytetään kesäkenkien värjäämiseen).

27. hantit pureskelevat lehtikuusen pihkaa (uskotaan 

ehkäisevän keripukkia).

28. selkupit nostavat lehtikuusiin ja siperianmäntyihin 

kuolleita ("ei koskaan koivuihin", vrt. peijaistavat,

karhujen kallohongat).

29. nenetsit kutsuvat lehtikuusta valon puuksi 

(yalya pya, y=j tai i, jalja pia).

30. nenetsit pitävät lehtikuusta pyhänä uhripuuna 

(oksille ripustetaan eläinten sarvia, runkoon sidotaan 

nauhoja ja tiukuja).

31. selkupit kutsuvat lehtikuusta nimillä tööw ja tööw-pu

(ö=o, toov, vrt. tovi).

32. hantit käyttävät lehtikuusessa kasvavaa kääpää tai 

sientä parantamiseen (toisen tiedon mukaan yhdessä 

kuoren kanssa).

33. hantit pitävät lehtikuusta tärkeänä uhripuuna.

34. hantit kutsuvat joentörmällä kasvavaa lehtikuusta 

nimellä Nyangk vongkhip iki (lehtikuusen-vanha-mies, 

runkoon veistetyltä haltijalta pyydetään metsäonnea 

ohi kuljettaessa, ny-angk, vrt. anki, haltijanimet).

35. hantien taruissa alkuhenki Num-torem yrittää 

luoda ihmistä lehtikuusen havuista (ei onnistu,

lopulta luo ihmisen punapajuista ja savesta).

36. saamelaiset kutsuvat lehtikuusta nimellä 

lesst-murr (murr=puu).

37. "sit ku se kerkijöö nii sit se tekköö ne"  

(neulaset, suomen lehtikuuset).

38. nenetsit kutsuvat lehtikuusta "pyhäksi valon
puuksi" (herää valon lisääntyessä).

39. nenetsit laativat lehtikuusesta haltijakuvia
(pidetään taikapuuna, haltijoiden puuna).

40. nenetsit pitävät lehtikuusta parantavana puuna
(yhistetään pitkään ikään ja kuolemattomuuteen).

41. nenetsit käyttävät parantamiseen lehtikuusen
neulasia (juoma, keripukki), käpyjä (keuhkokuume)

ja neulasia / kuorta (haava, ihottuma).

42. nenetsit käyttävät lehtikuusen pihkaa / tervaa
haavojen hoitamiseen (lämmitetään tulessa,
painetaan haavaa vasten, annetaan olla kunnes
iho parantunut).

43. nenetsien eteläisillä mailla kasvaa lehtikuusia, 

kuusia ja koivuja (jokilaaksoja).

44. nenetsit kutsuvat lehtikuusta valon puuksi
(yalya pya, herää unesta vuoden valoisimpana
aikana).

45. nenetsit käyttävät lehtikuusia uhripuina
(oksille uhrinauhoja ja porojen sarvia).

46. nenetsit pitävät seitsenhaaraista lehtikuusta
pyhänä paikkana (khekhe ya=pyhä maa).

47. nenetsit kutsuvat lehtikuusen luona sijaitsevaa
pyhäkköä nimellä kharv pod (lehtikuusen polku).

48. nenetsit laativat pyhäköiden uhrisalot (simsi) 

kuivista lehtikuusen oksista (tuodaan etelästä, 

ei kasva pohjoisilla alueilla), salkoihin kiinnitetään 

porojen kalloja ja haltijoiden kuvia).

49. hantit kutsuvat lehtikuusta nimellä nank

(vrt. anki, nani, anni, naispuoliset haltijanimet).

50. nenetsit kutsuvat lehtikuusta nimillä xarw ja xarwo 

(vrt. karvonen, harvonen, vrt. xar-avo, arvo, aro, karo, 

kavo, haro, havo).

hantit kutsuvat lehtikuusta sanalla

nank (vrt. na-anki).

hantit pitävät lehtikuusta 

harvinaisena puuna (vrt. vieraiden 

kaatamana, pyhäkköjen tuhoaminen).

marit kutsuvat lehtikuusta sanoilla

irvyntsö, lystan, lystanvyntsö

ja lyshtashkoz (lystan=lehti).

udmurtit kutsuvat lehtikuusta sanoilla

lystempuzym ja listvennitsa (lyst

=list=lehti, vrt. lysti).

unkarilaiset kutsuvat lehtikuusta 

sanalla vörösfenyö.

marit kutsuvat siperian lehtikuusta

sanoilla lyshtashan pyntsö (pyntsö

=petäjä).

saamelaiset kutsuvat

lehtikuusta sanoilla

losttkuoss.