Huojuvaiset

"Sitä kuusta kuulla pittää jonka alla asutaa".

"Mänin metsän pehkojille, kuusi minun kultaiseni, petäjä paras ystäväni, la mie kurtan kuuselleni, parahalle petäjälleni, kui olen kurje elänyt".

"Hakattii meien metsät, heittiit linnut laulamast, sekä käjet kukkumast".

"Kasvo tammi tanhuvalle, puu pitkä oven ettee, ojenteli oksiaa, levetteli lehtiää, päältä ei paistant luojan päivä, alt ei hautonut harakka, ei voint risusta kävvä, tammen oksist tallaella".

"Eivät tunne tuhmat miehet, etsii lepästä lylyy, katajasta kirvesvartta, petäjästä päähkeniä, kankahalta karpaloita".

"Kävin mie kankahan käpyisen, läpi korven kuusamisen, tuli miulle koivu vastahani, iskin kerran kirvehellä, toisen kerran topparalla, kolmannen koko terällä, koivu vasten vastaeli, mitä mies minusta etsit, etsin mie vellolle venoista, ainolle mie jalan asetta, koivu vasten vastaeli, et saa miusta venoja, miun on luonut luoja suuri, ja hylännyt hyvä jumala, ikä viikko vinkumaan, kaiken kassell kaljumaan".

"Kävin mie kankahan käpyisen, läpi metsän heiepuisen, tuli miulle tammi vastahan, iskin kerran kirvehellä, toisen kerran toppuralla, kolmannen koko terällä, syntyi veno vestämätä, laiva lastun lohkomata".

"Kasvo tammi tanhualla, puu pitkä pinon välihin, yli latvan päivä paisto, alta juuren kuu kumotti".

"Mänen metsähän kesoilla, haastan haavan lehtysille, pakajan pajun vesoille, ei nuo kerro kellenkään, kullenkaan ei kuikuttele".

"Etsin tuolta korian koivun, jolle haalestelen haluni, sekä virkan mie viluni, tuo ei kerro kellekään".

"Maata virsuset vettäät, tuan maata tuohikengät, siltaa pajuiset paulat, lettilöiss on lehmosniiet, pääss on kopja koivunkuori".

"Mäne metsähän kesällä, heliällä heinajalla, puhetessa putken juuren, haletessa haavan juuren, haasta puille, haasta maille, haasta haavan lehtosille, paukuta pajun vesoille, nuo ei kerro kellekään, kuikuttele kullenkaan, eivät virka vierahalle".

"Kuusikoss miun kottiin, katajikoss kartanoon, marja-varsilla majain, tuuli usta tutjuttaa, ahavainen liekuttaa".

"Onkos tuota teidän jumala, mikä koivu meidän maalla, päältä latvan päivä paistaa, alta juuren kuu kumoitti, tuohon lensit luojan linnut, sekä tulliit muihen veikot".

"Tuntoo tuomen muista puista, tuomenkukan muist kukista".

"Pyhät on pihlajat pihoilla, pyhät oksat pihlajoissa, marjaset sitä pyhemmät".

"Lasken lehmäni leholle, hatasarveni haavikolle, panen pajun paimeneksi, tuomen tuojaksi kotihin".

"Puu puhas jumalan, vesa vesan kasvattaa, jos tyvi loukkaa, lalva parantaa, jos lalva loukkaa, tyvi parantaa, ole puu mikä hyvänsä, haapa, haleva, leppä tahi koivu, puu ota kipus pois, maitua makeampi haavas olkhoon".

"Laula lintu vaskivarvas, meien metsäreunoses, tihijäs tuomikos, paksus pajupehos".

"Mänin mie kesolla metsään, mänin korjan koivun luoksi, kuin ol korjat koivun oksat, niin on korja miun eloni".

"Mänin mie kesolla metsään, mänin kuivan kuusen luoksi, kuin ol kuivat kuusen oksat, niin ol kuiva miun eloni".

"Puu pukero, maa jäkerö, villaiset siun vihhais, villaisemmat miun sannain".

"Havupuu pahoin tekköö, lehtpuu imettellöö, lehtpuu ku pahoin tekköö, havupuu imettellöö".

"Koivu kasvo kuorinensa, koivu kasvo ja hokaji, tuhansin oksin kans, tuhansin tuulihin tuhisi".

"Eessäin on ryhiä koivu, takanain on tammi pitkä, en tieä kuta kumarran".

"Käin mie piittä pitkän matkan, tuluksitta tumman korven, tuil miull hoapa vastahani, aloin hoapaa hakata, syntyykös vene sinusta, laiva lastun vestämättä, hoapa eäneen ärähti, ei synny vene miusta, laiva lastun vestämättä, mato on moammt juurillain, lintu oksalla levännyt".

"Hongatar hyvä emäntä, Katajatar neiti kaunis, Pihlajatar piika pieni, Tuometar tytär tapion".

"Kennen kuusi kukkalatva, kennen haapa ja halia, ison kuusi kukkalatva, emon hoapa ja halia".

"Mänen mie metsähän kesällä, haastan haavan lehtosille, pakojan pajun lehille".

"Mille maalle on miulla matka, kulle maalle kurja raukan, sille maall on miulle matka, missä puut punalle paistaat, hopealle hongan oksat, kellalle petäjän kerkät".

"Ennen kuusia kumarran, kuin kumarran kunnotonta, ennen leppiä lepytän, ennen kun mie palvelen pahhoi".

"Kas ne oil miehet, mitkä oil ennen, kuin tuli pyhänen aika, nuo käivät salloo myöten, hongan oksii kolloit, hongan vartta vartioit".

"Muu kaikk kessää toivo, mutt ei toivo tuohikoivu, toivo ei pienonen petäjä, toivo ei raukka rautiainen, petäjäinen pilkotaan, rautiainen raukotaan, tuohet torvell pannaan, pannaan kullat kukkaroon".

"Lepän lehti lennättävi, koivun lehti kannattavi".

"Koivu juuret koitteloo, lepä juuret leikkelöö, paju juuret paineloo".

"Tuntuuhan tuomi puista, vävy muista vierahista".

"Suo kasvoi sorian koivun, kangas kaunihin petäjän, korpi kuusen kukkalatvan".

"Kunnepas mie nyt kivut keritän, kunne pusken tuonne pusken, kuusiin kuivaneihin, pusken koivuin kovviin, halennehen haapaseen".

"Havupuu ko pahoin tekköö, lehtipuu parantakkoo, lehtipuu ko pahoin tekköö, havupuu parantakkoo".

"Siit mie tunsin teile tulla, osasin teijen ovella, teil oli kuusi kujan päällä, suuri pihlaja ovella".

"Siit mie tunsin teile tulla, osasin teijen ovella, teill oli kuusikko kujalla, petäikkö pellon päällä, katajikko kaivotiellä".

"Meie ikkunal puut kasvoi, onnen puut oven ees, siv vaa linnud lauloivad".

"Kun tulloo tuikin tuska, tulloo haikea halusi, elä virka kellekää, elä kurto kunnekaa, määt sie metsää kesäl, siis sie haassa haapapuille, lepoin oksille läkkää, siis sie kurta koivupuulle, koivulle kovalle puulle, ne väd verka kellekä, neväd kurte kunnekaa".

"Mänet metsähän kesolla, etsit korjan koivupuun, tuohon siot silkkisesi, käyt sie tuohon istumaan, tuossa istut, tuossa itket, sanot koreille koivupuille, teille haastan haluni, sekä virkan viluni, ei teistä kuhunkaan kuulu, nuo ei virka vierahalle, eivät saa sanaa miusta".

"Muut kaikk toivoot kesseää, mutt ei toivo tuohi-koivu, toivo ei pienonen petäjä, toivo rankka rautiainen, rautiainen rankotaan, hikiäinen hillotaan, petäjäinen pilkotaan".

"Kuuset meille kullat tuovat, honkat huohtaat hopiat, maitoo maho petäjät".

"Lehtipuu kuin pahoin tekköö, havupuu parantakkoo, havupuu kuin pahoin tekköö, lehtipuu parantakkoo, oksiltais latvoillees, latvoiltais oksillees".

"Kaik noi itkevät miuista, itkööt puut, itkööt petäjät, itkööt kannot kaikellaiset, itkööt linnut lentämäss, miun poloisen päivijäini, onnettoman aikojaini".

"Mää metsää sie kesäl, puhetess katajanjuuren, lehen kanss katketess, siell sitt haastele halluis, haasta haavan lehtilöille, pakaja pajun vesoille".

"Meä sitt pitkällem pinolle, älä halkoi valitse, ota halko hoapanenki, koivuinenki koppajele".

"Tiiän linnukset tiasen, kiiskisen veen kalaksi, pajun puita vanhimmaksi".

"Mistäpä tiesit miun kotini, siitä tiesin siun kotisi, katajikk oli kaivo-tiessä, pihlajikk oli pirtin iessä, tuomikko tuvañ takana, het oli tammi tanhuolla, hete tammeñ juuren alla".

"Siitä vanha Väinämöini, kulki kuusissa hakona, petäjässä pölkyn peänä".

"Kokovi kokohou puita, koivuja kovia puita, mäntyjä satahavuja".

"Mäni tiellä kankahalla, nousi heän on kannon peähä, kuni huudo kuulunouve, sini kaski kuadukkoho, palagah hüvän paloizen, ottakkah hüvän orahan, vain elgäh terövö tehkö".

"Huhuoli heijahutti, kuni se huhus kuulunouvi, sini se kaski kuatukkaha, kuni se silmä sindänöuvi, sini se mettsä sortukkahi".

"Kuni huuto kuulukoo, kuni vierenee vihellys, elkööh kanto kasvao, elkööh vesa venyö".

"Metsän ukko halliparta, havuhattu naava turkki, pane metsät palttinoihin, salot verkahan vetele, haavat kaikki haljakkoihin, lepät lempi vaattehisin".

"Tuli honka vastahansa, sylen kuuven korkevuini, kavahutti kämmenellä, kolahutti kuokallansa, honka vastaha sanovi, mitä mies tahot minulta, kuta kumminki halajat".

"Pyhät on pihlajat pihalla, marjaset sitäi pyhemmät".

"Pyhät on pihlajat pihassa, pyhät oksat pihlajissa, lehtyöt sitä pyhemmät".

"Katajikko kaapsahteli, uutta pihan pyyhkijäistä, kaivo tiellä kapsajaista, kuusikko kujosten suussa, kutsui uutta kupsajaista, pilvoi pihlajat pihalla, pilvoi uutta pilvojaista, tuomikko tuvan takana, tuhki uutta tuntijaista".

"Kuu kumotti oksihin, päivä paistoi latvahan, onko mettä kuoren alla, kipeillä voitimiksi".

"Jos tyvi pahoin teköö, niin latva mettä keittäkkäh, jos latva pahoin teköö, oksat mettä keittäkkäh, jos oksat pahoin teköö, lehet mettä keittäkkäh, kuivat kuuset, rautaoksat, kaikki mettä keittäkkäh".

"Pitäköhön puu vihansa, vesa vieköön omansa, minkä puu pusertanevi, varpa vamman tuottanevi, mesi puusta pursukohon, sima jääköön sijahan".

"Koivu, puu miän takani, tipu tilkka oksiltas, tipu tilkka lehviltäs, kipeitä voitamah, vammoja lunastamah, niill on suussa suuri tieto, mahti ponnetoin povessa".

"Puu puhas, jumalan luoma, moan mannon kasvattama, piha pientaren tekemä".

"Puu puhas, jumalan luoma, kyllä tjiän, kussa synnyt, kaiken paikan, kussa kasvoit, tuuli puuksi tuujutteli, ilma lieto liikutteli, moa latvasta piteli, jumala vesin valeli".

"Puu puhas, jumalan luoma, maan mannun kasvattama, pihan pientaren tekemä, kyllä tjiän siun sukusi, taivas taattos, maa siun maammos, sinua on tuuli tuuvitellu, ilman liento liikutellu, taivonen vesin valellu, siitä sie suureksi sukieut, kasvoit kovin kauhiaksi".

"Mi on puista ensimmäinen, paju puista, mätäs maista, tianen ilman lintusista, kiiskinen veen kaloista".

"Puun pukale, maan makale, heinän hikku, aijan kiikku, hyvin teit, kuin kovin koskit, paremmin tiet, kuin parannat, kyllä minä sun sukusi tieän, tieän kaiken kasvantasi, et sä sillon suuri ollut, kuin sä kummusta ylenit, nousit maasta mansikkana".

"Pitäköhön puu pahansa, varpa vimmatut vihansa, minkä puu pusertanevi, varpa vamman tuottanevi, mesi puusta pursukohon, sima jääköhön sijalle".

"Väinämöini külvi suotti, Väinämöini külvi moatti, külvi kütö-kangahatti, siit on nouzi pahat puut, terva-ladvat, palo-tüvet, vert oñ ladvas laskekkah, mett oñ tüves tüöndäkkäh, kivehillä voizimeksi, vammoilla vala-veziksi".

"Sinne kazvo koivu kaunis, puu puhaz jumalan luoma, veza manderen vetämä, pakkaizen imettelömä".

"Siitä kasvo kaunis tammi, yleni vihanta virpi, vesa verratoin yleni, ku on siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen, ku lehvän leikkaeli, ku siitä lassun loppo, se taitto ikuisen taian".

"Kenen panen paimeneksi, kenen karjan kattsojiksi, panem pajun paimeneksi, tuomen tuojaksi kotihe, jos ei pihlaja pitäne, jos on tuomi torkannouve".

"Pilko puuta pihlajaista, puuta murhoa murota, saa nyt vasta varvikosta, lehikosta liehuvasta".

"Loaji sie lepästä pölkky, loaji lapsi lastuloista".

"Mänty puu on hyvä puu, mäntypuu on jumalan puu".

"Nouzi meäillä mändü-ladvañ, peällä om pedäjä-puungi".

"Koivuja kovie puida, huaboja hüvä-haluja, pihlajie piugavije".

"Pissim pihlajat vedehe, katsoim pitim pihlajoa, keneñ tuo vägi tulouve".

"Päivä paistoi latvahasi, kuu oksihis kumotti, onko mettä kuoren alla, kipehille voiteheksi, vammoille valantehiksi".

"Kasvo koivu kolhomajoell, iso puu imandron suoll, olovahko oksiltahan, leviähkä ripsiltähän".

"Lepät nossut leuga-luista, kulmista orava-kuuzet, izot hoavat hardeista, jaloist on jalot pedäjät, kadajat on kanda-päistä, vahvat koivut varbahista".

"Pitäd on pihjalat pihalla, pitäd oksat pihlajissa, ne on kaikki siun varon".

"Külvi kangahat kadalat, kazvo pienozet pedäjät, korvet külvi, kuuzet kazvo, voarat külvi, koivut kazvo, notkot külvi, pajut kazvo, sellot külvi, lepät kazvo".

"Mändy puu, koivu puu, puuhut jumalan luoma, olovainen oksiltas, levyäinen lehviltäs".

"Havu-puu on mettä keitti, lehti-puu on mettä keitti, paju-puu on mettä keitti, kaikki puut on mettä keitti, jonga hoavan puu satatti".

"Näki tammen kasvoneeksi, puun jumala jurtuneeksi, se katto päivän oksillaa, kuun kumotti lehvillää".

"Löyvettihpä lemmen leht, lemmen lehti, tammen lastu".

"Pissän pihlaian dogeh, katsoin pitin pihlaiua".

"Vanha Väinämöne sitte koatoi tammen, ladvoin suurehe suvehe, tyvin puolin pohjasehe".

"Mänen metsähän mäjelle, puhun puille pääni päälle, haastan haavan lehtosille, pakisen pajun vesoille, puhun puille puhtahille, nuo ei kerro kellekään, kullekaan ei kuihkuttele".

"Sen verta minulla huolta, kuin on kuusessa käpyjä, petäjässä pilposia, huolet hoikaksi vetävi, kaihot muita kaiemmaksi".

"Voi minä polonen poika, pollin-puulla pyörivällä, varvalla on vapisijalla, oksalla osattomalla, oisipa minuksi ollut, puita pyörimättömiä, varpoja vakavempia, oksie osallisia".

"Niimpä on minulla huolta, kuimpa on kuusissa käpyjä, petäjöissä helpehiä, pajuja pahoilla mailla, katajoita on kankahilla, eli suolla sammalia, rannolla on rapa-kiviä".

"Vierin moalla vierahalla, tulin tuntemattomalla, joga puu minuu puroobi, joga leppä leikkajaabi, joga hoaba hakkajaabi, joga sammakko sanoobi, joga rietta riitelööbi, en tiiä kuta kumarran, kumarran kudani vähäsen".

"Katkovo vasta koivahazes, vallitse lemmen lehti".

"Lehti puu havupuulle, havupuu lehtipuulle, voiteheksi parantajaksi".

"Leppä ol lemmeksen tekemä, koivu kolmen luonnottaren".

"Miks on tullu jumalan puu, se on tullu tarbeheks, aivan ihmisen avuksi".

"Puu puhas jumalan luoma, et sie silloin suuri ollut, et suuri, etkä pieni, kuin on tuuli tuuvitteli, vilu ilma viihytteli, maassa lehtenä lepäsit, havuna häilyit kankahassa".

"Honkapuu urosten luita, koivu vanhan vaimon luita".

"Hän net huuhtaksi asuvi, jätti koivun kasvamahan, lintusen lepyepuuksi, käkisen kukuntapuuksi".

"Terveh maille, terveh puille, puhtahille puille, rauhutta rakentamaan, tervehyttä antamaan".

"Mäjet kylvi, kasvo männyt, norot kylvi, nousi koivut, maat kylvi, kanarvot kasvo, korvet kylvi, kasvo kuuset".

"Et ollut puu suuri, et suuri, et pieni, et ni kovin korea, konsa maassa maana makasit".

"Tule metsä miehinesi, petäjäinen pereinesi, katajainen kantonesi, miehen ainuhun avuksi".

"Paan pankan pihlajaisen, kun ei pilahja pitäne, tuomen toiseksi rakennan".

"Pastakah nyt kuuna kuusen oksat, päivänä petäjän oksat, hobeina hongan oksat, minun mehällen tultuo, korvellen kohottuo".

"Kesälehen leppeyttä, kangaskoivun kauneutta, soreutta suopetäjän, koreutta korpikoivun".

"Heitin paitain pajulle, hameheni huapasille, kengäni kesäkiville, sukkani sulalle mualle".

"Vitat viiassa yletkö, pajut pahalla maalla, koivut korven notkelmalla".

"Ahoraian rakkautta, noropihjalan pituutta, kangaskoivun kauneutta, norokoivun notkettua".

"Tuom on kasvaa tuorehella, paju maalla paisualla, kuuset kasvaa kumpuloilla, honkat hieta kankahilla, ja kaikki neet yhteen lukein, net on puita puhtaita".

"Yksi pelkäsi petäjä, kuorensa kolottavaksi, varaeli vastakoivu, oksansa otettavaksi".

"Leppä on lemmeksen tekemä, kanelian kasvattama, puu puhdas jumalan luoma".

"Jos tyvipuu pahan teköö, latva-puu parantamaan, jos petäjä-puu pahan teköö, leppä-puu parantamaan".

"Suot kylvi, kanervat kasvo, norot kylvi, koivut nousi, mäet kylvi, männyt kasvo, maat tuoreet tuomikkoiksi, maat kaijat kataakoiksi, lepikoiksi lempi-paikat".

"Kun emäpuu pahan teköö, oksat mettä keittäköön".

"Soit kylvi, kanervat kasvo, norot kylvi, koivut kasvo, mäet kylvi, männyt kasvo, kylvi tuomet tuoreheille, pihlajat pyhille maille, raijat nurmien rajoille, katajat karangoille".

"Suo kasvo sorian koivun, kankas kaunihin petäjän, notko tuomen norppalatvan".

"Menisin metsään mä kesänä, puhetessa putken juuren, lehekkana kasvajessa, vesan nuoren nousejess, tuonne hoastan mä halluun, nuoille tuulo mie tussai, nuoille viijai virkan, nuo ei kerro kellenkää, kullenkaa ei kuihkajele".

"Män me metsää kesällä, haastan haava lehtosille, pakajan pajuvesoille, itken siit yksi oltuvai, pehmitän petäjäjuuret, kastelen katajajuuret, koivujuuret kostuttelen".

"Laulam pihlajat pihalle, tammen keskitanhuvalle".

"Hongatar, hyvä emäntä, Katajatar, kaunis vaimo, vestä pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rapaja, josta näkis vieras tiensä, uros outokin osaisi".

"Pajuja pahalla maalla, koivuja koti lehoilla, katajoita kaikin paikon".

"Koha tulluo leppä lehel, paju palol, koivu kolme kantasel".

"Vierin moalla vierahalla, tulin tuntemattomalla, joga puu minuu puroobi, joga leppä leikkajaabi, joga hoaba hakkajaabi, joga sammakko sanoobi, joga rietta riitelööbi, en tiiä kuta kumarran, kumarran kudani vähäsen".

"Sulliit puut, sulliit petäjät, sulliit karsut katajat, sulliit kuuset kukkalatvat, sulamaa siun pitiki, suomen kolmeta sanata".

Huojuvaiset

lauantai 25. elokuuta 2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti