SUOMALAISET JA URALILAISET PUUT

puu (suomi, karjala, viro), pu (inkeri, vepsä, vatja, liivi, mari, udmurtti, komi), pe (mansi), po (udmurtti, mansi, selkuppi), poo (selkuppi), fa (unkari, nganasani), pa (mansi, nenetsi, kamassi), 

fe, fä, pä (enetsi), puwe (kantaurali).

1. puita pidetään ihmisiä vanhempina, viisaampina ja puhtaampina 

("sinne kazvo koivu kaunis, puu puhaz jumalan luoma").

2. toinen luojahenki loi puhtaat eli terveet puut ("mänty puu jumalan luoma, 

olovainen oksiltas, levyäinen lehviltäs"), toisen luodessa kitukasvuiset ja lahot 

("Väinämöini külvi suotti, Väinämöini külvi moatti, külvi kütö-kangahatti, 

siit on nouzi pahat puut, terva-ladvat, palo-tüvet").

3. puhtaina eli hyvinä puina voidaan pitää kaikkia terveitä puita ("tuom on 

kasvaa tuorehella, paju maalla paisualla, kuuset kasvaa kumpuloilla, honkat 

hieta kankahilla, ja kaikki neet yhteen lukein, net on puita puhtaita").

4. ensimmäisten ihmisten uskotaan syntyneen koivusta (hanteilla koivunoksista 

ja savesta, komeilla ontosta puunrungosta ja ruohoista, selkupeilla koivun 

haarukasta) ja asuneen saarella kasvaneessa puussa ("koska maa oli märkä 

ja liukas").

5. hantien luomistaruissa menkwit luodaan lehtikuusista ja ihmiset koivuista 

(menkweillä tarkoitetaan alueen vanhempia asukkaita jotka muuttuivat uusien 

tulokkaiden uskomuksissa metsänhengiksi).

6. alkuheimojen puita voidaan pitää pyhimpinä ja vanhimpina (luojahenkien 

puita).

7. alkuheimojen puita voidaan jakaa kantauralilaisten puihin (nä-pu eli 

siperianlehtikuusi, ju-pu eli siperianmänty) ja etelästä tulleiden ugriheimojen 

puihin (ko-pu eli koivu).

8. mansien luomistaruissa mos-mies nai siperianmänty-naisen (mos-heimon 

synty).

9. hantit yhistävät koivua mos-heimoon, Kalteshiin ja Maailmaa-katsovaan

-mieheen ja siperianmäntyä por-heimoon, pyhän-kylän-vanhukseen (karhu) 

ja Num-torumiin (alkuheimot joista nuoremmat suvut polveutuvat).

10. selkupit pitävät heimojensa pyhinä puina koivua, kuusta, lehtikuusta ja 

siperianmäntyä (pidetään heimojen suojelijoina).

11. heimojen pyhiä puita kutsutaan pyhien eläinten tavoin sukulaisuutta 

ilmaisevilla sanoilla (siperianmänty=noxr-as, käpy-isä).

12. perheiden ja sukujen pyhäköt sijaitsevat pyhien puiden lähellä 

("seitsemän koivun paikassa").

13. pyhäköiden puihin kaiverretaan suojelushenkien kuvia ("kas ne oil miehet, 

mitkä oil ennen, kuin tuli pyhänen aika, nuo käivät salloo myöten, hongan 

oksii kolloit, hongan vartta vartioit").

14. pyhimpinä pidetyt esineet laaditaan pyhäköiden puista (haltijakuvat, 

kannukset, kätkyet, ajatellaan polveutuvan puusta / saavan puun hengen).

15. puita pidetään näkyvän ja näkymättömän yhistäjinä (keskisen olentoja 

jotka kurottavat ylös ja alaspäin).

16. puiden latvojen uskotaan johtavan yliseen eli valoon ja juurien aliseen 

eli pimeyteen ("päältä latvan päivä paistaa, alta juuren kuu kumoitti").

17. puiden jakamista hyviin (ylinen) ja pahoihin (alinen) puihin voidaan pitää 

myöhäisenä perinteenä (vanhempaa ajattelua edustaa omat ja vieraat puut, 

ihmisten ja haltijoiden puut, käyttöön kelpaavat ja kelpaamattomat puut).

18. puiden jakamista miesten ja naisten puihin voidaan pitää omana perinteenä 

(taustalla heimojen ja sukupuolten käyttäytymistä ohjaavat säännöt, mies ja

nainen eri heimoista).

19. puita pidetään tärkeinä ajan näyttäjinä (silmun aika, lehden aika, 

ruskan aika, nukkuvan puun aika).

20. puita pidetään polkuina joita pitkin pyynnöt ja kiitokset kulkeutuvat haltijoille 

(lahjojen ripustaminen oksille, sitominen runkoon, hautaaminen juurelle).

21. puiden uskotaan kuuntelevan lehdillään, ymmärtävän ihmisten puhetta, 

puhuvan keskenään, pitävän lauluista, vartioivan ihmisten unta, kuiskailevan 

lehdillään, kostavan omiensa puolesta ja kykenevän viheltämään (suskan pu, 

viheltävä puu).

22. puita pidetään uskottuina ystävinä joille käydään kertomassa iloja ja suruja 

("män me metsää kesällä, haastan haava lehtosille, pakajan pajuvesoille, 

itken yksi oltuvai").

23. puita kunnioittaviin tapoihin kuuluu puiden tervehtiminen (kietomalla 

kädet ympärilleen), puiden hyvästeleminen (runkoa koskettaen), puiden luvan 

pyytäminen (alla levättäessä ja yövyttäessä), puiden kiittäminen (saadusta avusta),

polttopuiden kerääminen kuivuneista ja pudonneista oksista, puiden jälkikasvun 

eli vesojen varominen, puiden kasvupaikkojen kunnioittaminen (asumukset 

aukioille), puiden puhutteleminen lempinimin ("kennen kuusi kukkalatva, 

kennen haapa ja halia") ja puiden pitäminen elävinä olentoina (kohdellaan 

kuin ihmislapsia ja vanhuksia).

24. elävän puun kaatamista pidetään ikävänä toimena johon ryhdytään 

vain pakottavan tarpeen edessä (ennen kaatamista tarkkaillaan enteitä, 

syödään puun juurella, selitetään puulle kaatamisen syy ja varoitetaan puun 

henkeä runkoon koputtamalla).

25. puiden ja ihmisten elämää pidetään yhenlaisena ("kasvaa, kukoistaa, 

kuivuu ja tulee harmaaksi").

26. puiden ja ihmisten osia kutsutaan samoilla sanoilla (haven=ihokarva

=naava, koja=iho=puunkuori, kynkkä=käsivarsi=maanpäällinen juuri,

syy=lihassäie=vuosirengas).

27. puilla uskotaan olevan parantavia ominaisuuksia joita hyödynnetään 

koskettamalla, kuuntelemalla, puiden lähellä oleskelemalla, juuria, kuoria 

ja lehtiä maistelemalla ja puilta saatuja puhtaita aineksia keräämällä 

("onko mettä kuoren alla, kipeillä voitimiksi").

28. terveitä puita pidetään parantavina puina (jokaista omalla tavallaan, 

"koivu kokoo, pihlaja pidättää, paju parantaa, kuusi kuivaa, mänty märäntää, 

katava karkottaa").

29. ihmisillä uskotaan olevan oma onnea tuova puunsa (komin as pu) tai puun 

hahmossa näyttäytyvä läheisensä ("ison kuusi kukkalatva, emon hoapa ja halia") 

jonka voi löytää metsässä kävellen ja selkä puita vasten seisten (puun lisäksi 

voi löytää kerran elämässä näyttäytyvän "oman kukan").

30. puilla uskotaan olevan henki (saamen muora-vuoigna, marin pu-ört) joka 

on paikalla puun kasvaessa ja kukoistaessa ja poistuu puun alkaessa kuihtua 

tai kitua (elää latvassa, voidaan herättää runkoon koputtamalla).

31. uhripuita kutsutaan nimillä jemen jux (pyhä puu), jelpin jiw (haltijan-käymä

-kirkas-puu) ja torom-tir-jiw (jumalallinen-uhripuu).

32. pyhinä puina pidetään emopuita (lintujen ja mehiläisten pesäpuut), kookkaita 

ja vanhoja puita (puuvanhukset), erikoisen muotoisia puita (haltijoiden kotipuut), 

salaman lyömiä puita (ukon puu), polkujen varsilla kasvavia puita (oksille lahjoja 

ja nauhoja), onttoja puita (maan puu), tuulen kaatamia puita (tuulen puu), päivää 

kohti kurkottavia puita (päivän puu), naavan peittämiä puita (ympäristö rauhoitetaan),

itsestään kaatuneita puita (poltetaan henkiä lepyteltäessä), yksinään kasvavia puita, 

toisen puulajin joukossa kasvavia puita, kelopuita ja kuivuneita puita (jätetään 

rauhaan), kaksihaaraisia ja latvaisia puita (sisäänkäynti haltijoiden maahan), 

kolmihaaraisia ja latvaisia puita (ihmishahmoisia, "kätensä kohottanut ukko"), 

yhteen käpertyneitä puita, aukioiden ympärillä, joentörmillä ja kumpareilla 

kasvavia puita (pyhäköiden paikkoja), yhdestä juuresta kasvavia puita, lähekkäin 

kasvavia puita (kaksoset, kolmoset), seitsenhaaraisia ja latvaisia puita (yliseen

-johtava-puu), kolmen, viiden ja seitsemän puun joukoissa kasvavia puita 

(pyhäköiden paikkoja), uhripuiden vesoja (yksikesäinen, kaksikesäinen), 

oksikkaita puita ("ylen om hörtsikäz, ei soa ottoa") ja valoisilla paikoilla kasvavia 

puita (tarvepuiksi varjossa kasvavia).

33. kodin lähellä kasvavia uhripuita kutsutaan aljopuiksi, lyylityspuiksi ja 

pitämyspuiksi ("aljopuut kasvaa tanhuvil, suurii vanhoi puita").

34. pitämyspuiden uskotaan olevan yhteydessä lasten, kotieläinten, perheen 

ja rakennusten onneen (elämää tarkkaillaan, kasvusta ennustetaan).

35. pitämyspuilta pyydetään apua lapsia toivottaessa, uusia töitä aloitettaessa, 

tautien uhatessa ja vaikeissa synnytyksissä ("puun jumala, maan jumala, 

kuusenjuurinen jumala, peästä piikoo pintehestä, vaimoo vatan veäntehestä").

36. pitämyspuille uhrataan punomalla ympärilleen vanteita, laskemalla juurilleen 

lahjoja ("kaikist ensimmäisist mailost, uutisest ja kaikist vietii aljopuilej juurille"), 

sitomalla oksiinsa lankoja ja nauhoja, istumalla ja syömällä puiden alla, kätkemällä 

allensa arvokkaita esineitä, kulkemalla puiden ympäri ja puhuttelemalla puita 

pyyntöjä ja kiitoksia lausuen.

37. perheeseen syntyneet lapset viedään koskettamaan pitämyspuuta 

(ensimmäiset tipat äidinmaidosta puun juurelle).

38. pitämyspuita yhistetään Maan-vanhan-naisen eli Maan emon palvontaan 

(lyyli=maan uhripaikka, maan kasvuvoima).

39. puista ennustetaan katsomalla latvojen, oksien ja syiden suuntaa, 

laskemalla lehtiä ja lehviä virtaavaan veteen, taittamalla lehtiä, seuraamalla 

puiden kasvua ja menestystä (kukoistaminen elämän enne), heittämällä oksia 

maahan (mihin suuntaan osoittaa), vuolemalla lastuja maahan (kumpi puoli 

ylöspäin) ja tarkkailemalla vuodenaikojen vaikutuksia puihin ("jos puun alustat 

jättää pälvele nin sei pysy, mutta jos umpheen tuiskua nin se on talvem pohja").

40. puihin uhrataan ripustamalla oksille lankoja, nauhoja, luita, nahkoja, liinoja, 

kalloja, koreja ja vakkoja ("seitsemälle oksalle"), veistämällä runkoihin ja kantojen 

päihin haltijoiden kuvia (suojelushenget), jättämällä koloihin ja rakoihin pieniä 

lahjoja, kietomalla puiden ympärille kankaita, nuoria, nahkoja ja vitsoja, sitomalla 

runkoihin koristeltuja niini, paju ja tuohivöitä (vaihdetaan vuoden kuluttua), 

laskemalla puiden alle lahjoja (kankaiden tai lehvien päälle), hautaamalla juurien 

alle luita ja arvokkaita esineitä (maan uhrit), karsimalla puista oksia (karsikot), 

istuttamalla taimia haltijoiden ilmoittamiin kohtiin (enneunet), kaivertamalla 

kantoihin ja runkoihin pyhiä kuvioita (päivä ja ilmansuunnat=ympyrä jonka 

kulmiin neljä puoliympyrää), voitelemalla puihin ripustetut lahjat hunajalla, 

rasvalla tai verellä (vanhemman tavan mukaan haltijoiden kasvot), sitomalla 

oksiin uhriliinoista leikattuja nauhoja (nauha / vierailu), koristelemalla uhrinauhat 

helmin ja kolikoin, kiinnittämällä puiden väliin vaakasuoria riukuja, veistämällä 

riukujen päihin eläinten kasvoja (suojelushenget) ja nostamalla riukujen päälle 

nahkoja, vaatteita ja uhriliinoja.

41. puita käytetään asuinpaikkojen, polkujen, levähdyspaikkojen, pyhäköiden, 

kalmistojen, tärkeiden tapahtumien, vannottujen valojen, ajankulun, aloitettujen 

töiden, apajien ja pyyntipaikkojen merkitsemiseen (viittoina veistetyt oksat ja 

kannonpäät, yhteen sidotut latvat, kankain, luin ja kalloin merkityt puut,

erikoisen muotoiset puut ja oksat (viittaa haluttuun suuntaan), karsitut puut 

(karsittujen oksien määrä ja suunta), puiden kylkeen kaiverretut pilkat ja rastit 

("vestä pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rapaja"), oksien päälle nostetut 

jäkälät ja sammaleet, oksien päältä poistetut lumet ja naavat, kantojen päälle 

laitetut kivet ja kävyt ja vannomiseen käytetyt pykälöidyt kepit).

42. selkuppien tarujen ikivihreä seitsenhaarainen maailmanpuu (selkupin nul 

qeyit po, yliseen-johtava-puu, puu-jonka-latva-on-pilvissä) kasvaa suolla, saarella 

tai korkean ja tasaisen vaaran huipulla (juurellaan "elämänvedenjärvi", oksillaan 

kuu (kuudes haara) ja päivä (seitsemäs haara), latvassaan vanha korppi).

43. yliseen-johtavan-puun uskotaan koskettavan taivasta ja yhistävän olevaisuuden 

tasoja toisiinsa (tavalliset puut maanpäällisiä ilmentymiään).